Vastaan, vastaan

Hukkajukka kirjoitti eilen median toiminnasta. Hän kritisoi muun muassa Helsingin Sanomien tarkoitushakuista journalismia ja muuttumista iltapäivälehtimäiseen suuntaan.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että globalisaatiota vastustava maanviljelijä oli pidätetty Ranskassa. En nyt aio kommentoida varsinaisesti tätä uutista, vaan termiä globalisaation vastustaja. En tiedä onko kyseinen maanviljelijä oikeasti globalisaation vastainen, unohdetaan hänet nyt tällä kertaa.

Minusta tuntuu kovin usein, että uutisoidessaan erilaisten liikkeiden toiminnasta ja poliittisista tavoitteista media haluaa lähestyä asiaa niin, että liikkeet vastustavat jotakin (globalisaatiota, Euroopan unionia ym.). Jotkut liikkeet toki vastustavatkin, mutta globalisaatiokritiikki tai EU-kritiikki on aivan eri asia kuin globalisaation tai EU:n vastustaminen.

Asioiden kääntäminen vastustamiseksi on tietenkin helppoa ja vastakkainasettelut auttavat asioiden uutisoinnissa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että vastainen-termin käyttö on usein myös tietoista pyrkimystä marginalisoida se poliittinen teema, josta halutaan puhua.

Olin poissa Suomesta, kun erilaiset ryhmät järjestivät mielenilmauksia pari viikkoa sitten Lahdessa. Näin kuitenkin osan niistä uutisoinneista, joita näistä tapahtumista oli julkisuudessa. Esimerkiksi Attacin ryhmä leimattiin "EU-vastaisiksi kommunisteiksi". Attac on leimattu EU-vastaiseksi aikaisemminkin tämän vuoden aikana, kun se on osallistunut useiden kansalaisjärjestöjen kanssa EU:n perustuslaista kansanäänestystä vaativaan kampanjaan.

Kertoo aika paljon suomalaisen julkisen keskustelun tilan kapeudesta, että täällä voi valita olevansa ainoastaan vallitsevan kehityksen ja olemassaolevien instituutioiden puolella tai niitä vastaan. Ja jos kuuluu niihin, joiden katsotaan olevan näitä asioita vastaan, media tekee kaikkensa, että nämä tahot eivät vaikuttaisi uudistajilta vaan tunkkaisilta ja vanhaan takertuvilta.

Sivusin tätä teemaa jo hieman kirjoituksessani Luokkataistelu - Klassekampen.