Vasen laita -> Lauran mielestä (poissa käytöstä)

Blogi siirtynyt uuteen osoitteeseen

2006-12-01T19:59:00.000+02:00

Hei,

olen siirtynyt blogittamaan uuteen osoitteeseen http://lamatuo.vuodatus.net. Tervetuloa seuraamaan avautumisiani siellä!

Marxilaisuus, feminismi, läpileikkaavuus

2006-11-09T19:12:00.000+02:00

Kommenttiosioni moderointi on tökkinyt. Tai siis minä olen. En ole huomannut aikaisemmin tätä kommenttia. Lisään tämän tällä lailla viestinä, anteeksipyyntönä Matille, joka kommentin alun perin laittoi. Kommentti on kirjoitukseeni kiinalaisesta feminismistä.

Marxilaisessa maailmankatsomuksessa ihmisten luokka-asema on ensisijainen tekijä joka liikuttaa historiaa ja määrää tietoisuuden. Sukupuolella ei siksi ole itsenäistä merkitystä. Siksi marxilainen voi aina työntää sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat kysymykset syrjään sanomalla, että (1) ne ovat toissijaisia, (2) niitä ei kuitenkaan voi parantaa kapitalismin oloissa (olisi "reformismia" edes yrittää, ja (3) kunhan päästään kommunismiin, ne korjaantuvat ihan itsestään.

Ainakin itse olen törmännyt usein seuraavaan ajattelutapaan: "Eihän feminismiä tarvitse erikseen mainita vasemmiston yleisissä periaatteissa, kyllä sosialismi pitää jo sisällään sukupuolten välisen tasa-arvon". Toisaalta, wikipedian mukaan marxilainen feminismi on nostanut luokkasorron rinnalle sukupuolisen sorron ja kiinnittää erityisesti huomiota naisten kotona tekemän uusintavan työn arvoon..

Ongelmana on ehkä enemmän se, että kun tasa-arvo nähdään jollain lailla läpileikkaavana teemana, se ei oikeasti näy juuri missään, etenkään käytännöissä. Tämä ei ole erityisesti vasemmistolainen ongelma tai tasa-arvon ongelma, vaan ylipäänsä näiden läpileikkaavuuksien käytännön toteutuksen ongelma.

Matka-avustusta Afrikkaan

2006-11-09T13:52:00.000+02:00

Mahtavaa!

Sain juuri äsken tietää, että minä ja järjestöni olemme niiden viiden järjestön joukossa, jotka saavat Kepalta matka-avustusta osallistumiselle Maailman sosiaalifoorumiin Kenian Nairobissa. Matkaan on tarkoitus lähteä tammikuun puolenvälin jälkeen ensi vuoden puolella. Nyt Afrikkaan matkaaminen alkaa pikkuhiljaa näyttäytyä myös taloudellisesti realistisena toimintana.

Nairobissa tapahtuu Maailman sosiaalifoorumin lisäksi kaikenlaista. Tällä hetkellä käynnissä on YK:n ilmastokokous, josta muun muassa Greenpeacen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton edustajat raportoivat blogeissaan.

"Säästöille ei ollut vaihtoehtoja"

2006-11-09T13:33:00.000+02:00

Kulttuuriministeri Tanja Saarelan mukaan 1,8 miljoonan euron säästöille kulttuurin määrärahoissa ei ollut vaihtoehtoja. Säästöt kohdistuvat muun muassa ystävyysseurojen ja pienten kulttuurilehtien määrärahoihin.

Jarmo Linden kirjoittaa blogissaan seuraavasti:

Koko kohun suhteellistamiseksi on hyvä samalla huomata, että hallitus esittää maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen 1 650 000 euroa ilman mitään ikäviä leikkauksia. Se on noin viisi kertaa rauhantyöhön osoitettu summa. Tasan ei käy tukieurot.

Iloinen yllätys

2006-11-08T13:56:00.000+02:00

Saila tiedotti jonkin aikaa sitten, että eduskunnan verkkosivuja uudistetaan. Syytä onkin, sillä eduskunnan verkkosivuilta on ollut aivan todella vaikea löytää kätevästi informaatiota käsiteltävänä olevista asioista.

Näyttäisi siltä, että verkkosivu-uudistus on mennyt oikeaan suuntaan.

"Rauhaa rakentamassa"

2006-11-08T12:13:00.000+02:00

Kyllä taas ärsyttää.

Israel iski asuinalueelle Gazan pohjoisosassa. Noin kaksikymmentä ihmistä sai surmansa ja kymmeniä ihmisiä haavoittui. Hamasin lisäksi myös Fatahiin kuuluvat ryhmät kehottavat itsemurhaiskuihin Israelissa.

Etenkin Lähi-idässä politiikan käytäntö ja retoriikka ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Tv-väittelyiden sijaan käytetään täsmäohjuksia, tappouhkauksia, kidnappauksia ja muita vastenmielisiä keinoja.

En hyväksy väkivallan käyttöä missään muodossa. Pystyn kuitenkin varsin hyvin ymmärtämään, mistä palestiinalaisten vastarinta juontaa juurensa. On aikamoista jeesustelua edellyttää gandhilaista lähestymistapaa ihmisiltä, joiden lähiympäristöä ja sukulaisia pommitetaan jatkuvasti armeijan voimin. On syytä muistaa, että Israel on tässä konfliktissa se osapuoli, jolla on valta-asema ja valtion väkivaltakoneisto takanaan.

Palestiinalainen vastarinta ei ole kuitenkaan ainoastaan aseellista. Tästä kirjoittaa muun muassa Laila El-Haddad blogissaan A mother from Gaza.

Voinemme joka tapauksessa jälleen kerran erinomaisen hyvin nähdä, kuinka väkivallan kierre Israelissa ja Palestiinassa jatkuu ja vahvenee. Israelin armeija iski nyt. Tämän jälkeen jonkin aseellisen palestiinalaisryhmän, esimerkiksi yli kahden vuoden tauon pitäneen al-Qassamin prikaatin, solu tehnee piakkoin iskun vaikkapa Tel Aviviin. Siviilejä kuolee. Sitten kiinnitetään huomiota siihen, kuinka palestiinalaisten kanssa ei voida neuvotella kun palestiinalaishallinto tukee terroristeja ja kiristetään jälleen turvatoimia Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla.

Haloo, Israelin vallanpitäjät! Jos vaikkapa vetäytyisitte oikeasti niiltä palestiinalaisalueilta. Voisi helpottaa teidänkin kansanne elämää. Ei esimerkiksi tarvitsisi olla koko ajan niitä henkivartijoita jokaisen terassin ja baarin sisäänkäynnillä uhraamassa itseään mahdollisen itsemurhapommittajan saapuessa.

Gaypride Jerusalemiin

2006-11-06T09:14:00.000+02:00

Aljazeera uutisoi, että Jerusalemin viranomaiset ovat antaneet luvan järjestää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride-marssin.

Etenkin uskonnolliset ryhmät ovat vastustaneet ajatusta syvästi, ja päätöksen jälkeen Jerusalemissa osoitettiin näkyvästi mieltä pridea vastaan. Kolme poliisia sai vammoja ja kolmekymmentä ultraortodoksijuutalaista pidätettiin. Myös muiden uskontokuntien edustajia osallistui pride-marssin vastustamiseen aktiivisesti.

Viime vuoden Jerusalem Priden jälkeen yksi henkilö tuomittiin 12 vuodeksi vankilaan kolmen henkilön puukottamisesta. Toisaalta Tel Avivissa marsseja on voitu järjestää usean vuoden ajan ilman järjestyshäiriöitä.

Jerusalemin ja Tel Avivin tilanteiden ero ei yllätä minua suuresti. Vierailin Israelissa ja Palestiinassa tämän vuoden maaliskuussa, ja kävin muun muassa noissa kaupungeissa. Matkaraporttiin pääset täältä, jos kiinnostaa. Tel Aviv ja Jerusalem olivat aivan kuin eri maailmasta.

Tel Aviv oli kuin mikä tahansa välimerellinen kaupunki, jossa nuoriso kulki napapaidoissaan kaduilla ja homobaareissa (joita oli varsin monta!) soi tyypillisesti trance. Uskonnolliset symbolit olivat katukuvassa harvassa, joillakin vastaantulijoilla oli kipa päässä mutta erityisiä uskonnollisia asuja ei merkittävästi esiintynyt. Jerusalem oli täysin päinvastainen kokemus. Vaikka olen ateisti, koin tiettyä hengellisyyttä kaupungin ilmapiirissä. Katukuva oli täynnä tummiin asuihinsa ja hattuihinsa pukeutuneita parrakkaita ultraortodoksijuutalaisia. Valtaosalla miehistä oli ainakin kipa päässään. Suuri osa naisista oli pukeutunut mustiin ja kulki huivi päässä.

Gaypriden järjestäminen Jerusalemissa on varmasti ollut paikallisilta seta-aktiiveilta tietoinen provokatiivinen valinta. Nostan hattua rohkeudelle.

Maailmanpolitiikka vaikuttaa myös hlbt-teemojen esiin nostamiseen. Jerusalemissa järjestettiin tänä vuonna Worldpride, jonka osa Pride-marssin oli määrä olla.Marssin ajankohtaa jouduttiin siirtämään Libanonin sodan vuoksi. Muut tapahtumat pidettiin elokuussa. Worldpridea kritisoitiin monelta taholta, erityisesti siksi, että Israel miehittää Palestiinaa.

Kannatan boikotointia poliittisena toimintana. Kannatan yleisesti myös israelilaisten tuotteiden boikotointia niin kauan, kuin Palestiinan miehitys jatkuu. Koin kuitenkin pienen piston sydämessäni tämän Worldpriden suhteen. Vaikka Jerusalem tuntui monelta osin ahdasmieliseltä paikalta, keskustelut israelilaisten poliittisten toimijoiden kanssa sekä vieraileminen Palestiinassa vakuuttivat minut siitä, että vertailussa naapureihinsa Israelin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on vähintäänkin kohtuullinen.

Globalisaatio

2006-11-05T17:42:00.000+02:00

P soitti minulle jokin aika sitten Madridista. Hän halusi, että tarkistaisin internetistä Real Madridin ottelun alkamisajan.

Tämä globalisaatio on totta tosiaan asia, jota kannattaa vastustaa..

Vastaan, vastaan

2006-11-05T14:16:00.000+02:00

Hukkajukka kirjoitti eilen median toiminnasta. Hän kritisoi muun muassa Helsingin Sanomien tarkoitushakuista journalismia ja muuttumista iltapäivälehtimäiseen suuntaan.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että globalisaatiota vastustava maanviljelijä oli pidätetty Ranskassa. En nyt aio kommentoida varsinaisesti tätä uutista, vaan termiä globalisaation vastustaja. En tiedä onko kyseinen maanviljelijä oikeasti globalisaation vastainen, unohdetaan hänet nyt tällä kertaa.

Minusta tuntuu kovin usein, että uutisoidessaan erilaisten liikkeiden toiminnasta ja poliittisista tavoitteista media haluaa lähestyä asiaa niin, että liikkeet vastustavat jotakin (globalisaatiota, Euroopan unionia ym.). Jotkut liikkeet toki vastustavatkin, mutta globalisaatiokritiikki tai EU-kritiikki on aivan eri asia kuin globalisaation tai EU:n vastustaminen.

Asioiden kääntäminen vastustamiseksi on tietenkin helppoa ja vastakkainasettelut auttavat asioiden uutisoinnissa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että vastainen-termin käyttö on usein myös tietoista pyrkimystä marginalisoida se poliittinen teema, josta halutaan puhua.

Olin poissa Suomesta, kun erilaiset ryhmät järjestivät mielenilmauksia pari viikkoa sitten Lahdessa. Näin kuitenkin osan niistä uutisoinneista, joita näistä tapahtumista oli julkisuudessa. Esimerkiksi Attacin ryhmä leimattiin "EU-vastaisiksi kommunisteiksi". Attac on leimattu EU-vastaiseksi aikaisemminkin tämän vuoden aikana, kun se on osallistunut useiden kansalaisjärjestöjen kanssa EU:n perustuslaista kansanäänestystä vaativaan kampanjaan.

Kertoo aika paljon suomalaisen julkisen keskustelun tilan kapeudesta, että täällä voi valita olevansa ainoastaan vallitsevan kehityksen ja olemassaolevien instituutioiden puolella tai niitä vastaan. Ja jos kuuluu niihin, joiden katsotaan olevan näitä asioita vastaan, media tekee kaikkensa, että nämä tahot eivät vaikuttaisi uudistajilta vaan tunkkaisilta ja vanhaan takertuvilta.

Sivusin tätä teemaa jo hieman kirjoituksessani Luokkataistelu - Klassekampen.

Sosiaalifoorumeiden tulevaisuudesta

2006-11-04T01:58:00.000+02:00

Muutama viikko sitten Kepa järjesti keskustelutilaisuuden maailman sosiaalifoorumin tilasta ja tulevaisuudesta. Osallistuin itsekin tähän tapaamiseen. Paikalla oli sopivan sekalainen seurakunta ihmisiä eri taustajärjestöistä. Mielestäni keskustelu oli mielenkiintoista, ja jatkotyöstäminen olisi ehdottomasti tarpeen.

Kepan verkkosivuilla on uutinen keskustelutilaisuudesta.

Valtionavut pois mellakoitsijoilta

2006-11-03T18:25:00.000+02:00

Surffailin juuri Keskustanuorten liittokokoussivustolla. Keskustanuoret ovat liittokokouksessa käsiteltyjen aloitteiden perusteella käyneet viime viikonloppuna pidetyssä kokouksessaan monipuolista keskustelua järjestön poliittisesta ja toiminnallisesta linjasta.

Keskustanuoret kantaa hallituspuolueen nuorisojärjestönä selvästi huolta valtiontalouden tasapainossa pitämisestä, kuten esimerkiksi valtion antamista erilaisista avustuksista. Keskustanuorten liittokokouksessa hyväksytyn aloitteen perusteella vaikuttaisi siltä, että nuorisojärjestöjen saamia valtionpuja käytetään väärin. Minua ainakin kiinnostaisi tietää, mitä järjestöjä allaolevassa hyväksytyssä aloitteessa tarkoitetaan? Mellakointihan on rikos, josta voi saada enintään vuoden vankeutta.

Jyväskylän Keskustanuoret:
Mellakoiden tukeminen yhteiskunnan varoin lopetettava
Keskustanuorten Jyväskylän osasto vaatii Opetusministeriöltä pikaisia toimia valtionapujen katkaisemiseksi niiltä järjestöiltä, jotka ovat toimintavuotensa aikana osallistuneet lainvastaisiin mielenilmauksiin, mellakoihin ja muihin yleistä yhteiskuntarauhaa häirinneisiin tapahtumiin. Tuorein tapaus on Helsingissä järjestetty SMASH-Asem mellakka, johon on lehtitietojen mukaan osallistunut järjestöjä, jotka nauttivat valtion nuorisotyön avustusta. Ei voi olla niin, että järjestäytynyt yhteiskunta maksaa suoraa tukea mellakointiin ja yhteiskuntarauhan häiritsemiseen. Keskustanuorten Jyväskylän osasto ehdottaa, että lainvastaisiin mellakoihin osallistuneet valtionapua nauttivat nuorisojärjestöt saisivat takautuvan sakkomaksun, aivan kuten ammattiyhdistykset saavat sen laittomasta lakosta. Keskustanuorten Jyväskylän osasto vaatii Keskustanuorten hallitusta kirjelmöimään asiasta Opetusministeriöön edellä esitetyin perustein.

Liittokokouksen vastaus:

Liittokokous yhtyy aloitteeseen.

EDIT: Tapsakin oli kiinnittänyt huomiota samaan asiaan, täsmälleen samalla minuutilla...

Kehitysmaat kehittymään ydinvoimalla?

2006-11-03T17:06:00.000+02:00

Onkohan tämä sitä globaalisti kestävää energiapolitiikkaa, jolla torjutaan ilmastonmuutos? Näinkö tosiaan edistetään globaalia oikeudenmukaisuutta?

Kepan verkkosivut uutisoivat seuraavasti:

Intian YK-edustaja haluaa YK:n aloittavan energiapoliittisen uudelleenarvioinnin. Intian edustaja Rahul Gandhi esitti järjestön kestävä kehitys -komitealle erityisesti ydinenergiaa varteenotettavana vaihtoehtona kehitysmaiden energiantuotannolle.
---
Hänen mukaan monien kehitysmaiden riippuvuus perinteisistä energiantuotantomuodoista on tehotonta sekä terveydelle ja ympäristölle haitallista.
"Kehitysmaille tulee antaa riittävästi liikkumavaraa päättää ratkaisukeinot niiden omiin energiantuotanto-ongelmiin", hän lisäsi.
Vaikka Gandhin mukaan tämä tarkoittaakin kaikkien energiamuotojen huomioon ottamista energiapolitiikassa, hän pitää erityisesti ydinenergiaa varteenotettavana ja turvallisena energiamuotona kehitysmaille, New Kerala kirjoittaa.

Raivoriina kertoi jo eilen oman mielipiteensä Ydinenergianuorten toiminnasta.

Lulan jatkokausi

2006-11-02T19:08:00.000+02:00

Koen varsin usein turhautumista reaalisosiaalidemokratiaan (ks. vaikkapa aiempi merkintäni). Jotta emme kuitenkaan nostaisi lopullisesti käsiä pystyyn sosialidemokratian aatteellisen tuhon edessä, kannattaa aina iloita valopilkuista.

Yksi näistä valopilkuista on ehdottomasti Brasilian presidentti Lulan jatkokausi.

Mikko Sauli kirjoittaa Brasilian vaaleista.

Kokoomuslainen puhuu asiaa

2006-11-02T17:39:00.000+02:00

Olin tänään käymässä Studia-messuilla, jossa Vasemmistonuorilla oli oma esittelypöytänsä. Pöytämme naapurissa oli kokoomusnuorten ständi. Noukin sieltä itselleni tuoreimman Porvari-lehden.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Nurmela kirjoittaa puheenjohtajapalstallaan SDP:n vaalikampanjoinnista. Osa hänen kolumnistaan on tyypillistä nyamoderaterna-propagandaa, esimerkiksi siitä kuinka kokoomus Suomessa tai Ruotsissa ei edes pyri hyvinvointipalvelujen alasajoon. (Tähän liittyen on muuten mainittava, että on erittäin hauskaa, että kokoomusnuorten uusin tuotelanseeraus on t-paita, jossa lukee "Yhteiskunta ei ole äitisi")

Toisaalta Nurmela kirjoittaa myös näin:

Viime eduskuntavaaleissa SDP asetti vastakkain veronkevennykset ja palveluiden turvaamisen. Kunnallisvaaleissa taas kuntien oma palvelutuotanto piti turvata. Kuinkas kävikään? Hallituksessa SDP on toteuttanut suuremmat veronkevennykset kuin Kokoomus ennen viime vaaleja esitti. Monissa kunnissa SDP on taas ollut mukana toteuttamassa palveluiden ulkoistamisia ja yksityistämistä. Että se niistä vaalilupauksista.

Osui ja upposi.

Report: WSF international council meeting, Italy, October 2006

2006-10-31T11:10:00.000+02:00

I participated in the meeting of the international council of the World social forum along with Teivo Teivainen as a representative of NIGD. The meeting was held in Parma, Italy on October 10-12, 2006.

On the agenda of the meeting there was information and debate on Nairobi 2007 preparation process, for example on the methodology and program of the WSF, the venue and territory in Nairobi, technical details, resources, registration procedures and mobilization towards Nairobi. There was also a lot of debate on the future of the social forum process.

I had received the general agenda of the meeting in advance. However, as the meeting started there didn’t seem to be a firm structure and timetable for the agenda proposed for the ic. The first day, Tuesday 10, seemed to me as a day of general debate on everything else besides the actual preparations for Nairobi, as the African delegation had not arrived yet. As Teivo Teivainen wrote in his Parma blog for NIGD, the first day seemed a bit chaotic and not very well organized. I found it very difficult to follow the debates, as there was a debate about the structure and timetable of the meeting and a general discussion about the contents of the topics going on at the same time. As the day went on I was able to build a better picture for myself about the activities that were about to take place in the upcoming days.

The biggest issues on the agenda, in my opinion, were the debate on the future of the WSF process, the results of the consultation concerning the methodology and the thematic terrains for the Nairobi event and fundraising for the Nairobi WSF. There were also other rather technical matters that are probably very important but as this was my first time in an IC meeting, I wasn’t quite able to follow all the debates very thoroughly because I was not aware of the prior debates and possible political differences between groups represented in the IC.

METHODOLOGY FOR THE WSF IN NAIROBI

After a consultation process carried out among the groups taking part in the WSF-process, nine thematic terrains were brought to the IC as a proposal of the Brazilian group (secretariat?), which had been written after a dialogue with the Kenya Organizing Committee and the African Social Forum Secretariat.

These terrains, which were defined as “objectives of action” for all WSF participants, are the following:

1. Building a world of peace, justice, ethics and respect for diverse spiritualities
2. Liberating the world from the domination of multinational and financial capital
3. Ensuring universal and sustainable access to the common goods of humanity
4. Democratising knowledge and information
5. Ensuring dignity, defending diversity, guaranteeing gender equality and eliminating all forms of discrimination
6. Guaranteeing economic, social and cultural rights, especially the rights to food, healthcare, education, employment and decent work
7. Building a world order based on sovereignty, self-determination and rights of the peoples
8. Constructing a people-centered and sustainable economy
9. Building real democratic political structures and institutions with people’s participation on decisions and control of public affairs and resources

There was a lot of debate about these themes in the IC meeting. Many representatives considered these themes to be too vague and too broad. For example terrain number one faced criticism because the title in that form may give an impression that the whole theme is concentrated on diverse spiritualities and religions through which a world of peace and justice could be built.

Many people were also asking where the African approach could be found. For example, themes on migration, HIV/AIDS or debt are not very visibly present in these terrains. A member of the African organizing committee underlined that these terrains were a result of a consultation process, so they should not be altered much. He also said that the terrains were formed in a way that they could include most of the themes around which groups participating in the WSF are organizing activities. He claimed that themes of the activities already proposed for the WSF do fit very well within these terrains. Only about 2 % of the activities did not fit under the umbrella of those nine terrains.

What I was wondering myself was the absence of issues concerning the environment, for example climate change. I brought this up in the meeting of the methodology commission and I was given the answer that terrain number 8 (Constructing a people-centered and sustainable economy) includes also themes that focus on the environment. I was not very satisfied with that, because I think that theme 8 is really vague in that sense. In my opinion, “people-centered and sustainable economy” refers more to questions on taxation, distribution of wealth or public services. Environment is not only a matter of economy, it has a lot to do with peoples’ own actions, especially in the industrialized countries.

When Leo Stranius and Annukka Berg, activists of the Friends of the Earth Finland, participated in the WSF 2005 in Porto Alegre, afterwards they made an initiative in the information newspaper of the Social Forum of Finland in 2005 to organize a World Environmental Forum. Their initiative was an attempt to start a debate within the social forum processes about the role of environmental themes in social forums. They also wanted to start a debate on how self-critical social movements can be regarding their own actions and political processes. I think that is a very important question to bear in mind in order to be truly proactive.

There was also a lot of debate on the possible transversal/cross-cutting themes of the WSF in Nairobi. I am not sure if I was able to follow the debate right, but I got the understanding that the IC agreed to having gender equality as cross-cutting all those nine terrains. At least it was pointed out, that already a few years ago the decision has been taken to accept gender equality as one of the key themes of the WSF.

THE FUTURE OF THE WSF PROCESS

A very important decision concerning global social processes was taken in Parma. The IC meeting agreed that the next worldwide World Social Forum event after Nairobi will take place in 2009. In 2008, there will be various kinds of mobilizations in different parts of the world around the time of the World Economic Forum. In Nairobi WSF there will be a special fourth day (day number four of the WSF) for initiatives for global action, alliance building and strategic planning.

I was given the information that the debate about the future of the WSF process has been going on for a few years in the IC. In this meeting there seemed to be a broad consensus on not to organize a worldwide WSF in 2008. However, some of the Brazilian “founding fathers” of the WSF had great doubts about this proposition. For example a risk of “committing collective suicide” was addressed to the IC members present in the meeting. After a commission had been given a task to make a proposition for the IC plenary the debate faded away. Everyone seemed to be pleased with the outcome or at least accept the will of the vast majority.

A representative of the organizing committee of the social forum of Americas was very pleased with the result. She said that they had already made a decision to organize the social forum of Americas every two years. Also others who were active in more regional or local social forums had the opinion that this decision will give more space for the other forums or other campaigns.

Even though I am not well informed about the prior debate about the future of the WSF, I think that the decision not to organize WSF seems quite good. In my opinion, WSF has reached its limits to grow. It is highly expensive to fly people around the world, so grassroots organizations have hardly any change of mobilizing themselves to WSF. Also logistics would become a huge problem if WSF were to become bigger: I have the impression that already now there are problems to fit all the activities in the different venues. Also campaigning on a local level will cause global action. This is what we saw in 2003, as millions of people around the world marched against the war in Iraq.

The WSF process could become more global and gain more political influence if the regional and local social forums could have more space. They have certainly not reached their limits yet. One step forward from Finnish perspective would be to explore the possibilities of organizing a common Nordic social forum in the upcoming years. I was part of a three-person delegation that took part in the Norwegian social forum on October 19-22. There we met with members of the organizing committees of the Norwegian and Danish social forums and with people who had been involved with the Swedish local social forums (they don’t have a national forum). We had a mutual feeling that cooperation between Nordic activists should be established and, with proper time for preparations and fundraising, there could be a Nordic social forum organized around the year 2010.

Kiinalainen feminismi

2006-10-30T09:40:00.000+02:00

Uusimmassa Libero-lehdessä haastatellaan kiinalaista feministiä. Artikkeli on mielenkiintoinen, sillä se käsittelee tärkeää kysymystä: sosialismin/kommunismin suhdetta sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Maon aika oli selkeä hyppäys eteenpäin kiinalaisessa tasa-arvossa. Toisaalta nykyään Kiinan kommunistisen puolueen byrokratia estää feministisen organisoitumisen ainakin puoluekoneiston ulkopuolella. Virallisesti Kiinan lain mukaan miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia keskenään.

Sosialismin ja tasa-arvon välisestä suhteesta ollaan montaa mieltä. Oma näkemykseni on, että yksikään edistyksellinen liike ei ole automaattisesti vapaa sukupuoleen perustuvista valtasuhteista. Ei edes sosialistinen tai kommunistinen liike, jotka ovat julistuksellisesti myös sukupuolten välisen tasa-arvon liikkeitä.

Hölmöläisen peitto

2006-10-30T08:46:00.000+02:00

Helsingin Sanomat uutisoi, että Helsingin kaupunki perii omilta virastoiltaan yhä kovempaa vuokraa. Joillakin virastoilla tai laitoksilla vuokran osuus on jo kolmannes toimintamenoista.

Olen jo vuosikausia ollut sitä mieltä, että tämä kiinteistöviraston suhde kaupungin muihin virastoihin on aivan perverssi. Kiinteistövirastolle on yleensä laitettu täsmälleen samanlaiset tulos- tai säästötavoitteet kuin muillekin kaupungin virastoille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kiinteistövirasto säästää nostamalla muiden virastojen ja kaupungin toimipisteiden vuokria.

Vielä älyttömämmäksi tilanne menee yksittäisen viraston kohdalla. Jokainen virasto suorastaan pakotetaan katsomaan taloudellisia lukujaan vain omasta näkökulmastaan. Tämä nyt tietenkään ei ole kiinteistöviraston vika. Mutta esimerkiksi säästöpäätökset jossain virastossa saattavat johtaa siihen, että kaupungin omistama tila jää tyhjilleen.

Kaupungin taloudellisen kokonaisedun kannalta yksittäisen viraston säästö saattaa olla kiinteistöviraston tappio. Ja samalla tämä on vaikkapa erilaisen yhteiskunnallisen toiminnan tappio, sillä kukaan tuskin tietää kuinka paljon Helsingin kaupungin omistamia kiinteistöjä on tällä hetkellä tyhjillään.

Muistaakseni Arhinmäen Paavo on joskus tehnyt valtuustoaloitteen siitä, että kaupungin kiinteistöpolitiikkaa tulisi järkeistää ja että pitäisi kartoittaa, kuinka paljon kaupungin tiloja on tällä hetkellä ilman järkevää käyttöä. Kannatan. Mutta jotain pitäisi myös tehdä sille, että kaupunki pyrkii saamaan tuottoja nostamalla kaupungin omien toimipisteiden vuokria. Eihän siinä ole mitään järkeä!

Ihmisenä on mälsää, tahtoisinko karhuksi

2006-10-29T18:25:00.001+02:00

"Minä olen munamies, minä olen munamies, minä olen mursu", lauloi Beatles happopäissään joskus 60-luvulla.

Kävin eilen katsomassa Werner Herzogin dokumentin Grizzly man. Hetken verran mietin, että onko kyseessä todellakin dokumentti vai fiktioelokuva. Grizzly man ei karhuista, ketuista ja jylhistä maisemista huolimatta ollut luontodokumentti. Se oli enemmänkin elokuva miehestä, joka halusi olla karhu. Minulle tuli väistämättä silloin tällöin mieleen tuo Beatlesin kappale I am the walrus. Dokumentin päähenkilö, Timothy Treadwell, oli niin tragikoominen hahmo, että en aina osannut suhtautua häneen kuin hän olisi oikeasti olemassa ollut henkilö.

Kannattaa ihmeessä mennä katsomaan tuo leffa. Ainakin minä pidin siitä kovasti. Ehkä analysoin myöhemmin paremmalla ajalla dokumentista huokuvaa ihmiselämästä vieraantumista ja samastumista karhuyhteisöön.

Uskoisin, että Timothy Treadwell kuoli onnellisena, vaikka joutui karhun kitaan. Toisaalta tuntui vahvasti, että ihmisyhteisö edusti hänelle jotain täydellistä pahuutta ja luonto Alaskassa äärimmäistä hyvyyttä sekä harmoniaa. Useat kommentit dokumentissa antoivat ymmärtää, että hän halusi paeta ihmiselämästään ja että hän olisi idealisoinut eläinten elämän luonnossa. Monet olivat sitä mieltä, että hän ei enää suhtautunut karhuihin kuin petoeläimiin, jotka syövät ravinnokseen muita eläimiä. Yksi haastateltu kommentoi jopa niin, että hän suorastaan kerjäsi tulla syödyksi.

Kuka tietää..

Yksi mielenkiintoisimpia kohtauksia dokumentissa oli, kun Timothy Treadwell esiintyi kettuystävänsä kanssa ketunmetsästystä vastaan. Treadwell piti palopuheen siitä, kuinka on niin väärin, että tällaisia suloisia eläimiä tapetaan ihmisten vaatteiksi. Kuinka totta! Treadwellia motivoi luonnossa eläminen muun muassa siksi, että hän koki olevansa karhujen ja muiden luontokappaleiden ainoa suojelija salametsästäjiä vastaan.

Treadwell oli valmistautunut henkisesti toimimaan eläinsuojeluliikkeen marttyyrinä. Herzogin haastattelemat Treadwellin ystävät sanoivat, että häntä ärsytti se, ettei hänen viestiään oteta vakavissaan hänen eläessään.

Niin, voidaanko hänen katsoa olevan marttyyri?

Se aika vuodesta...

2006-10-29T18:14:00.000+02:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton varapuheenjohtaja Amu Urhonen kirjoittaa kuvaavasti blogissaan toimintakertomus/toimintasuunnitelmarumbasta, joka tähän vuodenaikaan on käynnissä miltei kaikissa järjestöissä.

Myös omassani. Voisiko tosiaan olla mitään mukavampaa kuin toimintakertomuksen väsääminen... :)

...kauan eläköön Reko Lundan

2006-10-27T14:42:00.000+03:00

Sain juuri kuulla, että Reko Lundan olisi kuollut. Mikäli uutinen pitää paikkansa, tämä on surun päivä. Kauan eläköön Reko Lundan!

Kulttuurisesta nuorisotyöstä

2006-10-27T12:08:00.000+03:00

Olen ollut Helsingin nuorisolautakunnan jäsen vuoden 2001 alusta lähtien, eli nyt minulla on toinen kausi käynnissä. Nuorisolautakunta on todella mielenkiintoinen paikka, sillä siellä voi oikeasti kokea vaikuttavansa esimerkiksi monipuolisen ruohonjuuritason toiminnan tukemiseen. Toisaalta valtapoliittiset kuviot ovat myös tulleet tutuiksi tämän vajaan kuuden vuoden aikana.

Eilen oli taas lautakunnan kokous. Yksi kokouksen "kuumista perunoista" oli kysymys kulttuurisen nuorisotyön toimiston toimistopäällikön viran täyttämisestä. Virka on ollut täyttämättä vuoden 2003 alusta lähtien, jolloin "säästösyistä" virka jäädytettiin nuorisoasiainkeskuksen organisaatiouudistuksen jälkimainingeissa.

Virantäyttöasiat kuulostavat ehkä tylsiltä, mutta mielestäni tämä kysymys liittyy olennaisesti siihen, kuinka paljon helsinkiläisessä nuorisotoimessa annetaan arvostusta kulttuurille. Kulttuurinen nuorisotyö kärsi muutama vuosi sitten nuorisoasiainkeskuksen säästökuurista paljon suhteessa kokoonsa. Moni muistanee esimerkiksi Narrin ja Cäpsän toimivista tiloista luopumisen.

Kulttuurisen nuorisotyön toimiston toimintoihin voi käydä tutustumassa täältä.

Viimeiset neljä vuotta on lautakunnassa väännetty kättä siitä, missä vaiheessa "säästösyistä" täyttämättä jäänyt virka saataisiin täytetyksi. Nuorisoasiainkeskuksen henkilöstön kanta asiaan on varsin selvä. Henkilöstö katsoo, että kulttuurisen nuorisotyön toimiston toimistopäällikön virka tulisi täyttää mahdollisimman pian. Tätä he ovat korostaneet muun muassa nuorisotoimen budjetteja käsiteltäessä.

Eilisessä nuorisolautakunnan kokouksessa oli määrä avata viimein haku kulttuurisen nuorisotyön toimiston toimistopäällikön tehtävään. Kokoomuksen toiveesta asia jäi kuitenkin pöydälle.

Toivoisin todellakin, että haku voitaisiin avata viimeistään seuraavassa lautakunnan kokouksessa. Sitä on jo odoteltu turhan monta vuotta.

Kulttuurisen nuorisotyön toimisto kuuluu keskitettyjen palvelujen osaston alaisuuteen. Keskitettyjen palvelujen osastolla on kolme toimistoa: kulttuurisen nuorisotyön, kohdennetun nuorisotyön ja nuorten kansalaistoiminnan toimisto. Nuorten kansalaistoiminnan toimiston toimistopäällikön virka on täytetty jo vuoden 2003 alusta lähtien, mutta kulttuurinen ja kohdennettu ovat vielä täyttämättä. Keskitettyjen palvelujen osaston osastopäällikön tausta on kuitenkin kohdennetusta nuorisotyöstä, joten tämä toimisto ei ole niin akuutisti toimistopäällikön tarpeessa kuin kulttuurinen nuorisotyö. Sinänsä kohdennetun nuorisotyön toimistopäällikönkin paikka olisi syytä täyttää, mutta marssijärjestys on selvä: kulttuurinen ensin.

Luokkataistelu - Klassekampen

2006-10-26T11:48:00.000+03:00

Kirjoitan vielä hieman Norjan-matkani innoittamana. Tämä aihe liittyy oikeastaan eilisiltaiseen baaripöytäkeskusteluun J:n, T:n, E:n ja A:n kanssa, jolloin tulin ajatelleeksi asiaa.

Puhuimme alun perin siitä, kuinka uusliberalismin ylivalta ulottuu yhteiskunnallisten näkyvien valtasuhteiden lisäksi myös käytettyyn kieleen, jolla toimitaan. On vaikea edes yrittää luoda näkyvää vastarintaa "proaktiivisessa" hengessä, kun uusliberalistinen hegemonia on niin valtaisa. Taisteluja on ympäri maailmaa koko ajan, mutta kuinka ne linkittyvät toisiinsa? Koska näissä taisteluissa tehdään aitoja aloitteita pelkän reagoimisen sijaan?

Norjalainen ja ruotsalainen yhteiskunta ovat vielä siinä mielessä sosialistisia Suomeen verrattuna, että esimerkiksi luokista, kuten vaikkapa työväenluokasta, puhuminen on edelleen arkipäivää. Tietenkin marxilainen luokka-analyysi kaipaa päivittämistä, mutta eivät luokkasuhteet sinänsä ole mihinkään maailmasta kadonneet. Norjassa ja Ruotsissa on vielä tilaa käydä poliittista keskustelua vasemmistolaisella retoriikalla ja tavoitteenasettelulla, tämä on harvinaislaatuista herkkua.

Hauska todistus tästä on norjalainen Klassekampen-lehti. Klassekampen toimi Norjan sosiaalifoorumin näkyvänä sponsorina, ja hieman kyselin paikallisilta siitä, mikä ihmeen lehti on kyseessä. Lehti näyttää ulkoisesti jonkin verran Tiedonantajalta mutta se on modernimmin taitettu. Ja sen nimihän tarkoittaa suomeksi luokkataistelua.

Ilmeisesti Klassekampen on ollut aikaisemmin Norjan kommunistisen puolueen äänenkannattaja, mutta konkurssin jälkeen sen omistussuhteet muuttuivat (en tarkkaan tiedä kuka sitä nyt julkaisee). Nykyään Klassekampenista on tullut yksi Norjan siteeratuimmista ja luetuimmista kriittisistä sanomalehdistä, ja sen asema yhteiskunnallisessa keskustelussa on merkittävä. Eräs norjalainen sosiaalifoorumin järjestelyissä vapaaehtoisena toiminut tyttö kertoi, että nykyään kukaan ei edes ajattele, mitä lehden nimi Klassekampen tarkoittaa. Sana Klassekampen viittaa lehteen, ja sanaa käyttävät spontaanisti niin vasemmistolaiset kuin oikeistolaisetkin. Ja Klassekampen viittaa kaiken lisäksi laadukkaaseen lehteen.

Aikamoista kielen hallintaa, eikö?

Kun tarkemmin ajattelin asiaa, tulin ymmärtäneeksi että norjalaiset keskustelukumppanini tuskin valehtelivat. Muistan, kun vajaa vuosi sitten Norja päätti olla antamatta turvapaikkaa Mordechai Vanunulle. Tämän uutisen skuuppasi ensimmäisenä juuri Klassekampen. Muistan naureskelleeni Helsingin Sanomille, joka uutisoi nettisivuillaan Vanunun tapauksesta viitaten Klassekampen-lehdestä saatuihin tietoihin. Ajattelin, että johan on aikoihin eletty, että Hesarissa siteerataan lehteä, jonka nimi on Luokkataistelu! Jopas villiä.

Keskusteltuani viikonloppuna norjalaisten kanssa tajuan nyt, että tämä ainoastaan todistaa Klassekampen-lehden merkityksestä norjalaiselle kriittiselle julkiselle keskustelulle.

Luokkataistelu takaisin suomen kieleen!

Feminismi, monikulttuurisuus, antirasismi

2006-10-24T17:15:00.001+03:00

Olen kirjoittanut aikaisemmissa merkinnöissäni aika paljon Norjan sosiaalifoorumin puitteista sekä tehnyt vertailua pohjoismaisten sosiaalifoorumien järjestelyiden kesken. Norjasta sain kuitenkin tuliaisiksi myös poliittisesti sisällöllistä pohdittavaa.

Osallistuin paikallisen toverijärjestön, Sosialistisk Ungdomin, järjestämään seminaariin feminismistä ja monikulttuurisuudesta. SU on julistuksellisesti feministinen järjestö. Heidän järjestämänsä seminaarin tarkoituksena oli tarkastella, mitä poliittisia ongelmia näiden kahden teeman yhdistämisestä seuraa monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Seminaarin lähtöasetelmana olivat seuraavat ajatukset:

- feministejä kritisoidaan erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten näkökulmien huomiotta jättämisestä. Esimerkiksi kehitysmaiden naiset nähdään usein uhreina, jotka tulisi pelastaa sorron alta integroimalla heidät länsimaiseen kulttuuriin.

- feminististä (naisten asemaa korostavaa) retoriikkaa käytetään koko ajan oikeuttamaan rasistisia käytäntöjä aiheuttavaa politiikkaa.

- monikulttuurisuudella ja antirasismilla on ajatusmalleina monia eroja, jotka on syytä ottaa huomioon poliittisessa keskustelussa.

- on hyvä tuntea feministinen kritiikki monikulttuurisuutta kohtaan ja antirasistinen kritiikki feminismiä kohtaan, jotta keskustelua voidaan ylipäänsä käydä.

Mitäpä ajattelin tästä?

Oho! Kriittistä feminismikeskustelua!

Suomalainen keskustelu feminismistä junnaa pelkästään feminismi-termin ympärillä ja ankeana juupas-eipäs väittelynä siitä, onko feminismi hyvä vai huono asia. Harvemmin päästään edes sisältökeskusteluihin, sillä jonkun nenään vilahtaa herne jo pelkän f-sanan käytöstä. Sitten puhutaankin pari tuntia siitä miksi ei olla kiinnostuneita siitä että miehilläkin on ongelmia ja että ovathan naisetkin väkivaltaisia.

Toisaalta aina hetkittäin tuntuu siltä, että suomalaisen feministisen liikkeen (tarkoitan tässä feministisiksi julistautuvia järjestöjä ja ihmisiä) sisäinen kritiikki on varsin olematonta. Kuvaavaa on, että valtakunnassa on yksi Virallinen Feministinen Järjestö, Naisasialiitto Unioni, joka tuntuu edustavan oikeastaan kaikkia feministejä ja naisia. Aivan kuin pelkkä naiseus yhdistäisi naisia yli etnisen alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen tai yhteiskunnallisten luokkarajojen. Ainakin minä katson, että vasemmistolaisen ja oikeistolaisen feminismin välillä on vissi ero. Mielestäni on mahdotonta ajatellakin, että yksi järjestö voisi edustaa yhtenäisesti Naisia ja Feminismiä.

(No joo, suomalaisen feminismin tilasta tietty kertoo myös se, että eipä niitä vasemmistolaisia ja oikeistolaisia feministijärjestöjä ole pahemmin syntynyt. Turhaan tässä valitan, kun en ole tehnyt asialle mitään).

Kriittisen keskustelun edellytys on se, että keskustelijat ovat kykeneväisiä itsekritiikkiin. Koska Suomessa niin harvoin päästään oikeasti keskustelemaan feminismin sisällöistä, ei Suomeen ole syntynyt myöskään rakentavan feminismikritiikin kulttuuria.

Loistavaa! Ei pelkästään maailmaasyleilevää "hei erilaiset! me tykätään teistä" -tyyppistä maahanmuuttokeskustelua

Suomalaisessa monikulttuurisuus/maahanmuuttokeskustelussa on paljon samoja ongelmia kuin suomalaisessa feminismikeskustelussakin, olennaisimpana ongelmana on kuitenkin ehkä laajan keskustelun olemattomuus. Monikulttuurisuus nähdään usein terminä, jota ei oikeastaan tarvitse millään tavalla määritellä. Se on arvo sinänsä, ja kaikkihan nyt monikulttuurisuutta kannattavat - eikö?

Minusta oli mielenkiintoista, että monikulttuurisuus-termiä alettiin purkaa kriittisesti ja se otettiin vertailuun antirasismi-termin kanssa. Alustuksessa viitattiin muun muassa Oslon yliopiston naistutkimuksen laitoksen FEMM-hankkeeseen, joka käsittelee feminismiä, monikulttuurisuutta ja antirasismia.

Merkittävimmiksi eroiksi monikulttuurisuuden ja antirasismin välillä määriteltiin seuraavat:

- monikulttuurisuus: liberalistinen, antirasismi: vasemmistolainen
- monikulttuurisuus: uskontoja kunnioittava, antirasismi: maallinen
- monikulttuurisuuden kiinnostuksen kohde: kulttuuri, antirasismin kiinnostuksen kohde: valta
- monikulttuurisuuden kiinnostuksen kohde: vähemmistöjen oikeudet, antirasismin kiinnostuksen kohde: vähemmistöjen ulossulkeminen ja marginalisoiminen

...jne.

Todella monimutkainen keskustelunaihe!

Kun erilaisten esimerkkien kautta käytiin läpi kansainvälistä ja norjalaista keskustelua, koin oloni hieman oudoksi. Minulle ei yleensä tuota kovinkaan paljon vaikeuksia kehittää itselleni vahva mielipide aiheesta kuin aiheesta. Mutta tämä teema oli jotenkin tosi hankala.

Kuinka ottaa kantaa vaikkapa ranskalaiseen huivilakiin tai "kunniamurhiin" ilman, että samalla antaa George W. Bushin kaltaisille tyypeille mahdollisuuden puhua kauniita sanoja tasa-arvosta hyökätessään Afganistaniin? Toisaalta esimerkiksi "anti-imperialistiseksi" tai antirasistiseksi itsensä määrittelevä vasemmistolainen rauhanliike tekee usein poliittisia liittoja liikkeiden kanssa, jotka alistavat naisia.

Harmittaa ihan tosi paljon, että tällaista keskustelua käydään niin vähän Suomessa.

Pohjoismainen sosiaalifoorumi?

2006-10-24T14:38:00.000+03:00

Kirjoittelenpa nyt vielä muutaman sanan tästä Norjan sosiaalifoorumimatkan taustamotiivista, pohjoismaisen sosiaalifoorumin mahdollisuuden selvittämisestä.

Muutama viikko sitten Maailman sosiaalifoorumin kansainvälinen neuvosto teki päätöksen, että vuonna 2008 ei järjestetä ollenkaan maailman sosiaalifoorumia. Kansainvälisen neuvoston kokouksesta ja tästä päätöksestä kirjoittaa Teivo Teivainen NIGD:in blogissa. Olin itsekin kokouksessa paikalla, mutta en ole vielä saanut minkäänlaista raporttia sieltä aikaiseksi. Syy tähän on saamattomuuden lisäksi se, että kannettava tietokoneeni (ja vaihtovaatteeni) pöllittiin Milanossa. Jouduin tekemään muistiinpanoni epämääräisillä ranskalaisilla viivoilla, joita en ole vielä ehtinyt kirjoittaa puhtaaksi. Eli maailman sosiaalifoorumista raportoin joskus vähän myöhemmin, toivottavasti kuitenkin suht pian...

Mutta asiaan, eli pohjoismaiseen sosiaalifoorumiin. Koska vuonna 2008 ei järjestetä maailman sosiaalifoorumia, vaan keskitytään globaaliin liikehdintään maailman talousfoorumin aikoihin, syntyy mielestäni tilaa alueellisille sosiaalifoorumeille. Muun muassa tämä puhuisi sen puolesta, että pohjoismaisen sosiaalifoorumin järjestämiselle voisi olla hyvät perustelut. Lisäksi pohjoismainen kansalaisliikkeiden yhteistyö tarvitsisi aktivointia. Suhteellisen suureen kulttuuriseen yhtenäisyyteemme ja kohtuullisiin välimatkoihin nähden rajat ylittävää yhteistyötä on tehty varsin vähän.

Suomalainen delegaatiomme keskusteli tanskalaisten ja norjalaisten kanssa pohjoismaisesta sosiaalifoorumista. Ainakin idean tasolla ajatus sai kannatusta, mutta erityisen huolissaan oltiin siitä, kuinka paljon ihmis- ja taloudellisia resursseja tällaisen tapahtuman järjestäminen vaatisi. Pelkästään kansallisten sosiaalifoorumiprosessien käynnissä pitäminen vie oman energiansa. Toisaalta kuulimme, että sekä Ruotsissa että Tanskassa on ollut aloitteita jopa Euroopan sosiaalifoorumin järjestämiselle jommassa kummassa näistä maista. No joo, mikäs siinä - kunhan ei Suomessa!

Vuosi 2008 tulee todennäköisesti aivan liian aikaisin, jotta silloin voitaisiin järjestää pohjoismaiden tai Euroopan sosiaalifoorumia. Mutta kaikki palaveriin osallistuneet olivat sitä mieltä, että yhteydenpitoa kansallisten pohjoismaiden sosaalifoorumien välillä olisi tiivistettävä. Kaikki näkivät kokemusten vaihdon erittäin hyödylliseksi. Keskustelimme siitä, että jossain vaiheessa alkuvuodesta olisi syytä järjestää isompi palaveri pohjoismaisten sosiaalifoorumien kesken, jonne jokaisesta maasta lähetettäisiin 3-5 henkeä. Tällaisen tapaamisen voisi järjestää jonkin sosiaalifoorumin, esimerkiksi Skoonen sosiaalifoorumin, yhteyteen.

Vaikka en nyt voikaan raportoida mistään konkreettisesta lopputuloksesta, olen kuitenkin sitä mieltä että tapaamisemme pohjoismaisten sf-järjestelijöiden kanssa oli monella tapaa hieno kokemus. Varmasti kaikki opimme paljon toisiltamme ja kaikkien into yhteistyön rakentamiselle oli suunnilleen yhtä voimakas. Toivon todella, että tuollainen isompi ja virallisempi sosiaalifoorumijärjestäjien välinen yhteiskokous järjestettäisiin.

Norjan sosiaalifoorumi - pohjoismaista vertailua

2006-10-24T13:20:00.000+03:00

Ville-Pekka kirjoittaa Norjan sosiaalifoorumista Attacin verkkosivuilla. Ville-Pekka oli mukana Norjan-matkan suomalaisdelegaatiossa, jonka tarkoituksena oli tutustua pohjoismaisiin sosiaalifoorumi-ihmisiin ja tunnustella yhteistyömahdollisuuksia. Kannattaa lukaista hänen matkaraporttinsa läpi, siinä on hyvää tunnelma-analyysia sekä vertailua suomalaisen ja norjalaisen Attacin toiminnasta.

Itse voisin nyt raportoida hieman keskusteluistamme norjalaisten, tanskalaisten ja ruotsalaisten sosiaalifoorumijärjestelijöiden kanssa. Valitettavasti ruotsalaisten alueellisten sosiaalifoorumien järjestelytoimikunnasta ei kukaan osallistunut yhteiseen palaveriimme lauantaina 21.10. Kiitos hyvin valitun baariseuran delegaatiomme pääsi kuitenkin perille myös ruotsalaisten, etenkin Skoonen sosiaalifoorumin, tilanteesta.

Jo pelkästään Norjan sosiaalifoorumin paikka, Folkets hus, oli puitteiltaan niin hieno että oli helppo huomata ero suomalaisen ja norjalaisen sosiaalifoorumin välillä. Norjan sosiaalifoorumin budjetti oli noin 900 000 - 1 000 000 kruunua (noin 120 000 euroa), josta noin kolmannes on mennyt tilavuokraan. Folkets hus on yksi Norjan hienoimmista konferenssikeskuksista, joka sijaitsee paikallisen SAK:n (LO) tiloissa. Keskusteluissa Tanskan sosiaalifoorumin projektikoordinaattorin kanssa kävi ilmi, että Tanskan sosiaalifoorumia järjestetään noin 400 000 Tanskan kruunun budjetilla. Tämäkin summa on huomattavasti suurempi kuin Suomen sosiaalifoorumin budjetti (joka on laskutavasta riippuen noin 15 000 - 30 000 euroa).

Miljoonan kruunun budjetilla tapahtumaa järjestäville norjalaisille vapaaehtoisille ja projektityöntekijöille oli muun muassa kustannettu punaiset "GK" -paidat, joista heidät tunnisti tavallisten sosiaalifoorumikävijöiden seasta. Eräs suomalaisdelegaatiomme jäsen naureskeli yhtenäisen univormun fordistiselle luonteelle. Ehkä itse olen vielä henkisesti niin kiinni menneisyydessäni Suomen sosiaalifoorumijärjestelyiden projektityöntekijänä, että minusta ajatus ihmisten yhtenäisestä ulkoasusta oli oikeastaan aika hyvä. Koin ainakin itse helpottavaksi tekijäksi sen, että ei koko ajan tarvinnut ravata infotiskillä kysymässä joitakin yksityiskohtia, kun saattoi yhtä hyvin nykäistä hihasta ohikulkevaa punapaitaista tyyppiä. Jotain GK-krääsääkin näin liikenteessä, ainakin mukin.

Norjan ja Suomen sosiaalifoorumit eroavat rakenteellisesti toisistaan varsin paljon. Tanskalainen ja skoonelainen sosiaalifoorumin järjestely toimii varsin samojen periaatteiden mukaisesti kuin suomalainen. Kun Suomen sosiaalifoorumin noin kerran kuukaudessa järjestettävään yleiseen järjestelykokoukseen voi kävellä periaatteessa ja käytännössä aivan kuka vaan sisään, ovat norjalaiset sf-toverit kehittäneet tarkemmat pelisäännöt vastuiden jakoon ja päätösvaltaan.

Norjassa sosiaalifoorumiprosessista kiinnostuneet yhteiskunnalliset liikkeet ja yksittäiset henkilöt kokoontuvat kerran vuodessa yhteiseen yleiskokoukseen. Tässä yleiskokouksessa valitaan työhallituksen kaltainen toimielin, jonka kokoonpano pyritään rakentamaan mahdollisimman tasapuoliseksi erilaisten liikkeiden välillä. Nykyisen kokoonpanon löytää täältä. Tämä toimielin, styren (en itse haluaisi kutsua tätä hallitukseksi, vaikka he itse kutsuvatkin), on sitten vuoden ajan konkreettisten järjestelyiden tehonyrkki palkattavien projektityöntekijöiden ohella. Pohjaesitystä styrenin kokoonpanoksi muokkaamaan valitaan erityinen vaalivaliokunta, joka yrittää toiminnassaan ottaa huomioon erilaisten järjestöjen toiveet.

Kaikkia sosiaalifoorumiprosessiin osallistuvia, myös styrenin ulkopuolella olevia tahoja pyritään osallistamaan mahdollisimman paljon, erityisesti silloin kun sosiaalifoorumissa käsiteltäviä yleisiä teemoja mietitään. Suomen sosiaalifoorumista eroava seikka on, että sosiaalifoorumissa järjestettävät kokoukset on luokiteltu kuuden teeman alle (ohjelman kokonaisuudessaan löydät täältä):

1) globalisaatio ja vaihtoehdot
2) WTO ja kauppa
3) sota ja rauha
4) hyvinvointi, yksityistäminen, ammattiyhdistysliike
5) ympäristö
6) kulttuuri ja aktivismi

Teemoja rakennetaan aikaisempien vuosien sosiaalifoorumien seminaarien teemojen mukaisesti, mutta myös ottamalla selvää, millaisia kysymyksiä tapahtumaan osallistuvat järjestöt haluaisivat nostaa esiin. Ilmeisesti tuo tämän vuoden teema numero 6, kulttuuri ja aktivismi, oli uusi.

Oli mielenkiintoista vertailla erilaisia käytäntöjä maidemme välillä. Vaikka norjalainen malli tuntuikin osittain melko byrokraattiselta, siinä oli myös omat hyvät puolensa. Muun muassa tanskalainen toverimme kertoi, että heidän sosiaalifooruminsa järjestelyiden selkiyttämisestä käydään jatkuvaa keskustelua. Erityisesti tanskalainen ammattiyhdistysliike on kokenut epämääräisen päätöksenteko- ja toimeenpanokulttuurin vieraannuttavaksi. Kovin demokraattiseksi toimintatavaksi ei koeta sitä, että kuka tahansa voi tulla kokoukseen, käyttää äänivaltaansa jopa juntatakseen asioita, mutta äänivallan käyttö ei ole millään tavalla sidottu velvollisuuteen tehdä asioiden eteen jotain. Ilmeisesti tanskalaiset olivat lähettäneet edustajansa Norjan sosiaalifoorumiin eräänlaiselle opintomatkalle tutkimaan, kuinka norjalainen malli toimii.

No, voin ainakin sanoa että tehokkaalta vaikutti lopputulos.